Pakkasretki Karhunkierroksella

Muutama viikko sitten ulkoilimme kolmen päivän ja kolmen yön verran Kuusamossa, Karhunkierroksen maisemissa Oulangan kansallispuistossa. Vuodenvaihteesta on muodostunut hieno hetki suunnata pohjoisemmaksi ja niin teimme tälläkin kertaa loppiaisen jälkeen. Vuosi sitten vietimme pitkän viikonlopun verran Posiolla, Riisitunturin kansallispuistossa lumikenkäillen ja nauttien ensimmäisestä talvisesta viikonlopusta tunturi- ja autiotuparetkeilyn parissa.

Retkisuunnitelmat määräytyivät yhden kriteerin ympärille, maaston selkeys ja jonkinlaisen valmiin reitin/retkeilyverkoston olemassaolo. Koska en ole kovin kokenut talviretkeilijä (vielä), niin luonnollisestikaan emme suunnitelleet hiihtävämme keskelle avotunturia ja paljasta erämaata. Halusin tällä retkelläni kokea talviretkeilyä sellaisissa puitteissa, joissa oma suunnistussosaaminen ja selviytyminen eivät ole ne kriittisimmät tekijät, vaan enemmänkin halusin keskittyä kuulostelemaan helpommalla reitillä miltä varusteeni ja oma liikkumiseni tuntuu reippailla pakkasilla. Noh, tätä saimmekin testailla huolella, kun Kuusamo pisti parastaan 30 pakkasasteen mitalla.

Talviretkikokemukseni so far

Päädyin ensimmäistä kertaa vaellukselle ja kesäretkille elämässäni vasta 2,5 vuotta sitten ja kesän 2013 jälkeen olenkin viettänyt monenlaisia viikonloppuja ulkosalla liikkuen ja yöpyen. Talviretkeilykokemustakin tässä ajassa on kertynyt, mutta se ensimmäinen pitempi talvivaellus on vielä toteuttamatta. Olen päässyt retkeilemään hauskalla porukalla Nuuksiossa etelän kunnollisina talviviikonloppuina ja myöskin harjoitellyt yksinretkeilyä Nuuksiossa yöpyen laavulla joulukuun pikkupakkasilla. Riisitunturin autiotupaseikkailun lisäksi olen viettänyt viikonlopun Emäsalon jäillä tutustuen talvivaeltamisen periaatteisiin mm. ahkion vetämisen, keitinlaatikon käyttämisen ja telttakeppien jääruuvaamisen parissa.

REITTISUUNNITELMA KARHUNKIERROKSEN TALVIRETKELLE

Etukäteissuunnittelua harrastettiin riittävästi etukäteen ja alkuperäinen suunnitelma oli edetä helpohkoa reittiä pitkin Oulangan luontokeskuksesta Oulankajoen vartta Ansakämpälle (8km), jossa yövyttäisiin ensimmäinen yö. Sen jälkeen ajatus oli jatkaa edelleen Oulankajoen vartta pitkin Jussinkämpälle (toiset 8km). Tämän jälkeen oltaisiin jatkettu matkaa Kitkajoen varteen liikkuen aina Siilastuvalle asti pienen Karhunkierroksen varrelle (n. 14 km). Kolmen yön jälkeen Siilastuvalta olisi ollut lyhyt, n. 3km siirtyminen Juumaan, josta olisimme ottaneet autokyydin takaisin autolle, Oulangan luontokeskuksen luo.

Konditionaalihan tuossakin jo kertoo että suunnitelmaa muokattiin reissun päällä, kun pääsimme tutustumaan olosuhteisiin paikan päällä. Mielestäni suunnitelma on aina hyvä tehdä, koska kun tutustuu etenemisvaihtoehtoihin ja maastoon jo etukäteen, on helpompaa retken päällä tarvittaessa muuttaa suunnitelmia, mikäli se olisi järkevää olosuhteiden puolesta.

Auton mittari matkalla Oulusta Kuusamoon (rapsakat -32c on vähemmän talvella retkeilleelle ihan kohtuullinen retkeilysää..) kertoi jo, että reissun puitteet ovat kylmähköt. Jo sen perusteella pohdin että tuo yhdelle osuudelle suunniteltu 14km voi olla pitkä pätkä edetä yhden päivän aikana. Sääolosuhteita kun ei pääse valitsemaan itse etukäteen.

ITSE RETKI

PÄIVÄ 1: Oulangan luontokeskus – Ansakämppä, 8km. Lähdimme suunnistamaan Oulangan luontokeskuksesta kohti Ansakämppää torstaina auringon jo laskeuduttua. Eteneminen oli mukavaa ja kuljimme tampattua lumipolkua pitkin, Kuusamossa ei ollut satanut lunta moneen viikkoon. Matkalla teimme pienen lenkin  vuonna 2002 palaneen vanhan Ansakämpän kautta ihmetellen rantatörmää, reittiä ja hirvien jälkiä. Tupa löytyi lopulta helposti ja näimme edetä hyvin otsalamppujen valossa. Rinkassa roikkuivat lumikengät, joita polulla ei tarvittu, maisemia ei nähty. Jos matkalla olisi pyryttänyt, tämäkin reitti olisi vaatinut enemmän keskittymistä ja lumikenkiä jalkaan.

Tupa oli varsin iso ja sen keskellä nökötti iso(!) kamiina, jolla saa ison porukan hyvin lämpöiseksi kesä-/syyskeleillä. Meidän rapsakalla pakkasretkellämme saatiin lämmittää tupaa pikkutunneille että saatiin lämpö hiipimään isoon tupaan plussan puolelle. Kaasuliesi sijaitsi tuvan terassilla, eli ulkosalla. Tupa itse oli melko riisuttu – sisältä löytyy sänkylaverit yhdessä tasossa 20 hlölle ja kaksi pirttipöytää + kamiina.

Illan venyessä pitkälle seuraavan päivän puolelle mietin reittisuunnitelmaamme, pakkaslukemia, Oulangan luontokeskuksen väen suosituksia jättää väliin Kitkajoki-etappi välillä Jussinkämppä-Siilastupa. Tulin siihen lopputulokseen että aiempi reittisuunnitelma vaati pientä rukkaamista. Jussinkämppä on yhtä suuri kuin Ansakämppä ja sen lämmittämiseen olisi mennyt varsin paljon aikaa, nukkumaan oltaisiin päästy taas pikkutunneilla, eikä yliväsyneenä ole mielestäni järkevää suunnistaa vieraassa maastossa. Kesällä tämä olisi eri asia, mutta kahden vähäisellä talviretkeilykokemuksella varustautuneen henkilön osalta pakkaslukemat vaikuttivat siihen että mielestäni jatkaminen ei ollut viisasta.

Eteneminen Kitkajoen vartta pitkin Juumaan ei ollut myöskään houkutteleva vaihtoehto, sillä Kitkajoki sattui tulvimaan reippaasti ennen joulua ja suoraan joenvarressa oleva polku olisi todennäköisesti ollut varsin huonokuntoinen. Jokeen rajaava polku on kapea, enkä nähnyt vaihtoehdoksi myöskään lähteä tarpomaan vastaavaa matkaa umpihankeen merkkaamattomalle reitille. Matka Ansakämpälle kuljettiin ilman taukoja, eikä Jussinkämppä-Siilastupa väli (14km) innostanut kulkemaan vähillä tauoilla rinkka selässä tässä kylmässä.

PÄIVÄ 2: Ansakämppä – Oulangan luontokeskus – Siilastupa, 8km + 2km. Pakkasta oli edelleenkin hieman alle -30c. Päädyimme siis perjantaina tekemään reittimuutoksen ja palasimme päivänvalossa luontokeskukselle, josta siirryimme autolla Juumaan, sieltä taas haikaten pienen Karhunkierroksen varrelle ja yöksi Siilastupaan. Vaihtoehto tuntui hyvältä, koska näin saatiin taas nauttia puhtaasti liikkumisesta ja ulkona olemisesta ilman paineita perille löytämisestä. Perillä odotti reippaasti pienempi tupa, joka lämpeni pienemmällä vaivalla ja lyhyemmällä ajalla kuin isot Ansa- ja Jussinkämpät. Seuraavana päivänä saataisiin retkeillä kevyemmillä päivärinkoilla Pieni Karhunkierros ympäri. Illalla saavuttiin Jyrävän kosken vieressä sijaitsevalle Siilastuvalle, joka oli sympaattinen ja intiimi verrattuna suureen ja kolkkoon Ansakämppään.

PÄIVÄ 3: Pieni Karhunkierros Siilastuvalta käsin, 12km. Aamupäivällä ihmeteltiin ulkona olevaa lämpömittaria, joka näytti että pakkasta oli vain -18c. Se tuntui omituisen lauhalta reippaasti kylmempien päivien jälkeen. Tätä kesti puoli päivää, kunnes pakkanen illaksi taas kiristyi entiselleen.

Lauantaina kiersimmekin sitten koko Pienen Karhunkierroksen kevyiden rinkkojen kanssa. Mukana oli välipalaa/retkiruokaa ja varalle lämpimät vaihtovaatteet, sekä taukolämmintä. Pieni Karhunkierros talvisaikaan oli varsin vaikuttava elämys, eteläisemmän puolen jyrkkine kallioleikkauksineen ja kuohuvine koskineen. Kierroksen pohjoispuolella taas tasaiset suo- ja järvimaastot muotoilivat ympäröivästä maisemasta hyvin rauhallisen. Reitin varrelle mahtuu kolme riippusiltaa, jotka olivat tällä kertaa esteettä ylitettävissä. Ennen retkeä seurasin kansallispuiston tiedotteita ja olin tietoinen siitä että Myllykoskea lähinnä oleva silta oli tulvinut ennen joulua, tosin joulun jälkeen veden taso laski ja tämäkin oli nyt taas ylitettävissä. Hyydepatoja, suppojäätä ja jäätyneitä koskia pääsin ihastelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Niistä onkin kirjoiteltu jonkin verran alkuvuoden aikana pakkasilmiöiden yhteydessä (linkki hesarin kirjoitukseen, jossa kerrotaan hyydepatojen, eli suppojään syntymisestä vuolaasti virtaavien vesien yhteydessä). Talvinen Myllykoski ja vanha päivätupa olivat hyvin vaikuttava näky viimeiseltä riippusillalta käsin.