Lintukuvausta - Kuusamon kevättalvi

Viime viikko oli intensiivisen ihana. Loma mahdollisti useamman upean asian yhdistämisen, kuten pääsiäisen hiihtovaellus Pallaksella ja valokuvauksen intensiiviviikonloppu Kuusamossa. Kun tiistaina vielä herättiin aamuvarhaisella auringonnousua ennen (04:00 aikaan) ylhäällä Pallastuntureilla, josta hiihdettiin viimeinen matka takaisin autoille; suunnattiin torstai-iltana jo Kuusamo-opistolle keskittymään lintukuvaukseen kojuilla pitkän viikonlopun ajan.

Joutsenia, pikkulintuja, tikkoja, kotkia ja vaikka mitä – lintukuvaajan paratiisi Kuusamossa

Viikonloppuna tuli siis valokuvattua paljon. Univelkakin oli viikonvaihteen jälkeen sen mukainen – aamuisin herättiin kolmelta ja neljältä yöllä. Sunnuntaina sain jo vähän enemmän unta, kun en mahtunutkaan mukaan teerikuvaustouhuihin. Silti heräsin kukonlaulun aikaan nauttimaan hitaasta aamusta.

Vaikka uni olikin tervetullutta, olisin silti ollut mielummin sunnuntai-aamuna teerikojussa, kuin yksin aamupuuroa syömässä. Viikonlopun tiimellyksessä havaitsin, että suhtaudun tähänkin asiaan yllättävän vahvalla intohimolla. Haluan valokuvata ja haluan olla hyvä siinä mitä teen. Haluan työskennellä luonnon parissa ja haluan muun viestinnän tekemisen rinnalla edelleen yhtä vahvasti voida myös valokuvata työkseni. Puolentoista viikon päästä minun osaltani puuttumaan jäänyt teerikojukuvaus korjaantuu myös ja pääsen lähtemään kojulle itsekeni.

Kojuilla liikuttiin Kuusamo Nature Photon tuttujen oppaiden kanssa. Moni henkilökunnasta on tuttuja Kuusamo-opiston valokuvausvuoden (2018-2019) johdosta. Muutamista oppaista on muodostunut jopa ystäviä. Tässä intohimolla valokuvaukseen suhtautuvassa porukassa tuntuu kuin olisin omieni joukossa.

Ihania aikaisia aamuja

Viime viikon maanantaista lähtien olen jo herännyt aamulla neljältä aikaisiin hiihtotouhuihin tunturissa, voidaksemme hiihtää yön kovettamilla hangilla. Lintukuvausviikonloppuna herättiin perjantaina kolmelta yöllä ja lauantaina neljältä yöllä, ollaksemme riittävissä ajoin ennen auringonnousua kuvauspaikoilla. Vieläkin, olen herännyt ennen kuutta, koska nämä aikaiset aamut tuntuivatkin niin hienoilta, että haluan niitä jatkaa. Ne sopivat myös linnuista kiinnostuneelle luonto- ja seikkailukuvaajalle hyvin.

Koneella on vieläkin iso liuta valokuvia viikolopulta. Osan olen ehtinyt käydä läpi, osaa en. Valokuvien kahlaus ja editointi on aikaa vievää puuhaa, mutta tosi kivaa sellaista. 

Levottomana kaupungissa – paluu takaisin erämaan laidalle

Sunnuntaina lensin innostavan viikon lopuksi Helsinkiin visiitille, perhettä ja ystäviä tapaamaan, pikalomalle entisille kotikulmille. Olo on ollut kumman ristiriitainen. Kaupungissa on hälinää, paljon ihmisiä ja metsä liian kaukana. En näekään itseäni kaupungissa juuri nyt ja se on omituista. Olenko minä ehtinyt vetäytymään ja kotiutumaan niin tehokkaasti tuonne erämaan laidalle, josta en tahtoisikaan millään lähteä pois? Levottomuus kasvaa ja minulla on tunne siitä, että tämä ympäristö on minulle liian rakennettu ja kiireinen.

Minä olen muuttunut, selkeästi, ja se tuntuu itse asiassa ihanalta tiedostaa. En ole kaupungin lapsi, tämä ympäristö ei ole minua varten. Minä tunnistan ja tunnen minut omana itsenäni parhaiten tuolla Koillismaan ja Peräpohjolan kolkassa, jossa luonto on vaihtelevan jylhää, ihmisiä riittävän vähän ja arki hyvin erilaista kuin suurkaupungeissa.

Kunnollisten yöunien jälkeen kaupunkiin kuulumattomuuden tunne on yhä läsnä, mutta ei enää yhtä hämmentävänä kuin sunnuntain lähdön hetkellä, tuntiessani syviä Oulun lentokentällä. Tiettyä kotoisaa tunnetta olemiseen on kaupungistakin löytynyt, se asuu nyt ensisijaisesti läheisissäni ja rakkaissani.

Onneksi Kuusamon teeret, Sallan korpimainen metsä ja elämä erämaiden laidalla odottaa taas tämän viikon päätteeksi. Sunnuntaina lennän takaisin kotiin.