Ahaa-elämyksiä talviretkistä ja varusteista

Kuusamon talviretki oli sopivan mittainen ulkoiluseikkailu tutustumaan paremmin talvivaatteisiin, varusteisiin ja omaan tapaan suhtautua kylmässä liikkumiseen. Tein monia oivalluksia tuon nelipäiväisen retken aikana, ja jotkut niistä yllättivät myös itseni.

Ensisijaisiksi varusteiksi maastossa liikkumiseen valittiin Kuusamon pakkasretkellä rinkka-lumikengät -kombo. Tähän päädyttiin osittain siksi, että tiesin Karhunkierroksen tienoon olevan hyvin metsäistä ja mäkistä. Korkeuserot ovat monilla Karhunkierroksen eri etapeilla melko suuria. Välillä kuljetaan alhaalla jokilaaksossa ja välillä taas hyvin korkealla jokitörmäällä. Ahkion vetäminen tällaisessa maastossa ei välttämättä ole sitä kaikista mieluisinta puuhaa. Toinen syy varustevalintaan oli sen helppous – lumikengät ja rinkka löytyivät jo kotoota. Näin muutamat investoinnit ennen reissua keskittyivät enemmänkin karvalakki-nahkarukkasosastolle, eli kriittisempiin lämpövarusteisiin tällä kertaa. Yksi varuste jonka tiesin jo ennen reissuun lähtöä todennäköisesti aiheuttavan haastetta, oli goretakkini.

Kun aloittelin ulkoilmaelämää ensimmäistä kertaa elämässäni tietoisesti keväällä 2013, tiesin että saisin tehdä joitakin outdoorharrastuksia tukevia varustehankintoja tulevaisuudessa. Note: vähemmilläkin varustehankinnoilla varmasti pärjää, kuin mitä minä olen tehnyt. Omat hankinnat olen kuitenkin punninnut melko huolella. Varustehankintani toimivat käytännön esimerkkeinä asioista, jotka itse olen tuntenut tärkeiksi/soveltuviksi ulos maastoon lähtiessäni ja jotka voin siksi oman kokemukseni pohjalta nostaa esiin. En kirjoittele varusteista, joita en itse ole käyttänyt ja kokeillut. Hankkiessani varusteita olen usein miettinyt niitä monelta eri kantilta, toimivuuden ollessa yksi tärkeä tekijä ja olen hakenut informaatiota useista eri lähteistä.

Pakkasin Kuusamon pakkasretkelle mukaani lämmintä vaatetta ja muutaman makuupussin. Makuupussiosastolta suosin omaa Marmotin Angelfireäni, jonka (naisten) comfortlukema on -1c (fp 650). Tämä on ollut hyvä hankinta. Hankin pussin muutama vuosi taaksepäin, koska en vielä omistanut makuupussia ja siskoni ystävällisesti huomautti että hänen Joutsenen untuvapussinsa oli käytössäni jo ohittanut ulkonayöpymisen tutustumisvaiheen. Tämän pussin lisäksi käytössäni on kylmemmillä keleillä ollut hävyttömän vanha jälkiteini-ikäisenä hankittu ”kesäpussi”. ”Kesäpussi” siksi, että ei tätä oikeaksi makuupussiksi varsinaisesti voi tituleerata. Pussi on hankittu jälkiteini-ikäisen festaritelttailukeikoille ja yrittäessäni nukkua siinä ensimmäisen oikean maastoyöni Jukolanviestissä vuonna 2013. Palelin ankarasti tietämättömänä muista paremmista pusseista tai lämpimistä villakerrastoista. ”Kesäpussi” on kuitenkin antanut sopivasti lisälämpöä kylmillä keleillä.

Mukanani talviretkellä oli myös seuraavia varusteita (nykyään yleisesti käyttämieni vaellustarpeiden lisäksi/tai sijaan):

• Sorelin saappaat – Palelin varpaista kun nämä olivat jalassa edellisellä kunnon talviretkellä Riisitunturilla. Tällä kerralla varpaat pysyivät kuitenkin kiitettävän lämpimänä – ängin saappaiden huopavuoren sisälle villa- ja fleecepohjalliset katsellessani pakkaslukemia jännityksellä ennen retkeä.. Eikä muuten tullut kertaakaan varpaista kylmä. Ja se on ihana tunne. Totesin että kenkä/sukkavarustuksessa vaikuttaa paljon paitsi kenkien rakenne ja tarkoitus, myös pohjalliset, sukat ja tila liikutella jalkoja. Tällä pohjallis-/huopavuoriratkaisulla riitti, että jalassa oli ohuet merino-linerit sekä pitkävartiset laskettelusukat. Aiemmalta kerralta jätin jaloista kokonaan pois villasukat. Ei siis auta tunkea paksuja sukkia jalkaan, vaan sopivat kengät/vuoret/pohjalliset sulkevat kylmän pois.
• Topattu polvimittainen hame – Keskustelin monen henkilön kanssa toppahameiden käytöstä ennen retkeä. Kuulemani mukaan toppahameet ovat niin naisten kuin miesten ja etenkin moneen kokeneemmankin erävaeltajien käytössä, sillä se antaa sopivasti lämpöä strategisille paikoille etenkin tauon aikana. Oma takamukseni palelee monesti, vaikka jaloista muuten olisikin sopivan lämmin (kuumasta en tykkää). Tämä oli loistava vetää päälle heti esimerkiksi  saapuessa jääkylmälle tuvalle ja hame oli myös päällä kun lämmittelimme illan ratoksi isoa 20 hlön autiotupaa (lähtölämpötila kenties -20c). Siinä meni seuraavan päivän puolelle että saatiin tuvan lämpöasteet plussalle.
• Nahkarukkaset – Ah ja oi, sormista ei muuten myöskään ollut kylmä.Käytössäni oli Hestran nahkarukkaset, joissa on erillinen vuori. Näillä keleillä käsissä oli sormikkaat ja nämä rukkaset. Rukkaset riisuin kädesta kun piti tehdä jotain, joka vaati tarkempaa otetta. Siihen (tupla)sormikkaat antavat vähän suojaa kylmältä. Nahkarukkaset estävät muuten hyvin kylmää. Liian monta kerrosta tosin laittavat kädetkin hikoamaan.
• Nalgene + villasukka – Oivallus ystäviltäni. Tämä kombo sujahti makuupussiin kun iltavedet oli keitetty ja Nalgene täytetty kuumalla vedellä. Villasukan sisään sijautettu Nalgene lämmitti todella ihanasti makuupussin jalkopäässä pitkälle aamuun ja aamullakin veden lämpötila oli vielä reippaasti kädenlämpöistä. Siinä, missä makuupussin ulkopuolella olevat asiat tuppaavat jäätymään uudestaan, Nalgenesta sai heti aamulla juomakelpoista vettä. Minulla on monesti ollut varalla kertakäyttöisiä lämmittimiä, jotka suojapussin auetessa rupeavat kehittämään lämpöä n. 7h ajaksi. Nalgene + villasukka ajaa saman asian.

Perusperiaate pukeutumiseen (talviretkilläkin) on yksinkertainen: kerrasto – välikerros – kuorikerros. Tällä periaatteella pärjää hyvin pitkälle. Kun pakkasasteita ei ole hurjasti, riittää tuulta pitävän (ja hengittävän) päälikerroksen alle iholta kosteutta siirtävä kerrasto (esim. merinovllainen kerrasto toimii oikein hyvin). Kun pakkasta on enemmän, tai liikkuminen on rauhallisempaa, voi väliin pukea löysemmän välikerraston, joka voi olla esimerkiksi microfleeceä tai vaikka villaa. Pelkäsin ulos lähtiessäni laittaa päälle ”riittävän vähän” vaatetta ja ensimmäisen 8km siirtymän aikana tulikin hiki vaikka pakkasta oli todella paljon. Yläkroppaa peittämässä oli silloin ohut merinokerrastopaita ja toinen hyvin ohut merinohuppari. Lisäksi päälläni oli karvafleece ja tuulta suojaamassa todella kevyt Pro Shell goretakki. Noh, gore ei itselläni muutenkaan nyt toiminut, sillä hikoilen usein kohtuullisen paljon kun liikun aktiivisesti . Välikerrastoa olisi kuitenkin pitänyt uskaltaa laittaa vähemmän päälle, etenkin koska itselläni lämpö pakkautuu goretakin sisälle. Lopputulos on se, että hiki kondensoituu takin sisäpinnalle ja pahimmillaan jäätyy kiinni välikerrastoon.

Reissun pienoinen valaistuminen syntyi kyllä kieltämättä siitä että 30 asteen pakkasilla on täysin mahdollista liikkua mukavasti ja pysyä lämpimänä kun valitsee varusteensa huolella. Sopivien varusteiden valitsemisessa on kyllä vielä opittavaa, mutta tekemällä oppii.  Liikkuessa tulee helposti kuuma, jopa vaikka asteita on -28c. Paikalla seisoessa tarvitsen lämmintä päälle jottei kylmä iske, mutta niinä hetkinä kun on aktiivisesti liikkeessä voin vähentää vaatetta reippaasti.