Sooloretkeilyä Kolin vaaroilla

Terveiset Hetasta! Kohta olen jo Kilpisjärvellä, josta lähden muutamaksi päiväksi retkeilemään Pohjois-Norjan Lyngeniin. Tässä ennen sitä kuitenkin vähän kertomusta viime viikonlopun Kolin sooloretkeltä. 🙂

Viime viikonlopuksi ajelin Helsingistä Kolille retkeilemään. Olen jo pitkään haaveillut käynnistä Kolilla, yhdessä tunnetuimmista ja näyttävimmistä Itä-Suomen kansallismaisemista. Vaarat kaikkinensa olivat itselleni tuntemattomia vielä viime viikonloppuun asti. Toteutin samalla mielessä kyteneen ajatuksen yksinretkeilystä, joka nyt koostui kahdesta yöstä Herajärven reitillä ja kolmannesta yöstä Pielisen rannalla Kolin kansallispuiston puolella.

Ajelin Kolille torstaina, en kukonlaulun aikaan niin kuin tutuille uhosin, vaan rattoisasti puolen päivän jälkeen hyvien unien ja melkoisten aamuhärväilyjen jälkeen. Päädyin Kolin tuntumaan sen verta myöhään että lähtöpaikaksi valikoitui Ryläys, sopivasti Herajärven kierroksen varrella. Könysin muutaman kilometrin matkan parkkikselta kukkulalle, jonne pystytin telttani yöksi. Tutustuin Ryläyksen isoon ja hulppeaan kotaan, jossa yöpyi jo kaksi mukavaa naista. Itse haaveilin kuitenkin iltahämärässä jo pääsystä oman luksusyksiöni rauhaan, siitä tulee meinaan nautittua yllättävän harvoin. Viritin lempivarusteeni, eli Hillebergin Akto -sooloteltan yöksi pystyyn. Oli suorastaan nautinto vetäytyä yöksi omaan telttaan makuulle ja hetken aikaa lueskelin vielä mukana raahaamaani kirjaa (tässä kohtaa varusteiden keventäminen petti – nautinto, mikä nautinto).

Retken alkumetreillä Ryläyksen pitkospuilla

Autolta Ryläyksen kodalle oli n. 2,2 km.

Reitti

Ryläys-Kiviniemi-Lakkala-Peiponpelto-Ryläys, karkeasti 30 km

+ Ukko-Koli, pirunkirkko ja Rykiniemi

Alustava suunnitelma oli kulkea pitempi Herajärven kierros (n. 60 km), mutta suunnitelma muuttui perjantaina, ensimmäisen täyden vaelluspäivän aikana. Länsipuolen yksityismetsiä olevat maastot tuntuivat melko ruohikkoisilta ja suht tiheiltä perussuomalaisilta sekametsiltä (eivätkä maisemat nyt totta puhuen olleet metsän puolelta kovin kummoiset), joten halusinkin mahdollisimman pian Ryläyksen jälkeen itään kansallispuiston puolelle niihin vaaramaisemiin. Siksi päädyinkin kulkemaan lyhyemmän Herajärven kierroksen (n. 30 km), joka kulkee mm. Kiviniemen kautta. Täällä pääsee myös ylittämään lyhyen vesiosuuden vetolautalla.

Herajärven kierroksen maasto vaihteli reippaasti lähes umpeen kasvaneista heinikoista ja niityistä... — Herajärven kierroksen maasto vaihteli reippaasti lähes umpeen kasvaneista heinikoista ja niityistä…

...mäntymetsistä ja varvikoista.. — …mäntymetsistä ja varvikoista..

..kauniisiin ahoihin (tuo pihlaja ja kaunis aho ilmestyi täysin yhtäkkiä keskelle kankaista mäntymetsää!).. — ..kauniisiin ahoihin (tuo pihlaja ja aho ilmestyivät täysin yhtäkkiä keskelle kankaista mäntymetsää!)..

.. ja vanhoihin nyt jo umpeen kasvaneisiin ojitettuihin soihin.. — .. ja vanhoihin nyt jo umpeen kasvaneisiin ojitettuihin soihin.

Toiseksi yöpaikaksi valitsin 4 km Kiviniemestä koilliseen sijaitsevan Lakkalan telttailualueen, josta aukesi kaunis maisema Herajärvelle ja suoraan auringonlaskuun. Valinta osui nappiin.

Teltta pystytetty Lakkalan nurmelle kohti Herajärveä ja auringonlaskua.

Hämärän telttaleiri. Herajärven kierroksella voi varautua siihen, että vastaan tulee muitakin retkeilijöitä.

Lammaspaimenien suloinen tupa keskellä perinnemaisemaa.

Kolmannen yön telttapaikkaa mietin vähän enempi, sillä halusin päästä nukahtamaan ja heräämään myös Pielisen rannalle ja ainoa kriteerit täyttävä Rykiniemen teltta-alue ei nyt osunut enää sopivasti reitille.

Jotta kerkesin Pielisen rannalle telttoineni, päädyin kulkemaan toisen täyden vaelluspäivän, eli lauantain aikana takaisin Ryläyksen juurella olevalle autolle, kiertäen lyhyemmän Herajärven kierroksen tältä osin kokonaan. Autolla kurvasin katsomaan maisemia Ukko-Kolilta lauantai-illan hämärtyessä (eihän tätä kuitenkaan voi jättää väliin) nautittuani ensin Kolin keskuksessa tuhdin riista-sinihomejuustopizzan. 🙂 Kuvat Ukko-Kolilta saan purettua järjestelmäkameralta Lyngenin reissun jälkeen.

Kolin keskuksesta matka vei Herajärven rantatietä kuuluisan Pirunkirkon kautta Rykiniemen hienolle ja rauhalliselle hiekkarannalle. Haave teltan pystyttämisestä lähes autiolle rannalle Pielisen äärelle täyttyi ja kruunasi ehdottomasti koko retken.

Oma rantapäätyni. Helppo kuvitella olevansa täällä täysin yksin. :) — Oma rantapäätyni. Helppo kuvitella olevansa täällä täysin yksin. 🙂

Teltasta avautuva maisema optimoitu kohti Pielistä. :D — Teltasta avautuva maisema optimoitu kohti Pielistä. 😀

Pieni mutta kodikas ja kuitenkin hyvin tilava.

Varusteet

Matkassa kulki ensimmäistä kertaa Ospreyn 55 litrainen rinkka (Ariel), johon kamat mahtuivat enemmän kuin hyvin. Jopa teltta sujahti kevyesti rinkan sisälle ja mietin olisinko itse asiassa pärjännyt vielä pienemmällä rinkalla.
Hillebergin yhden hengen Akto-teltta – tässä on nautinto nukkua omilla retkillä. Absidi on tilava ja mahdun itse istumaan teltan sisällä suorassa, silloinkin kun makuualusta on puhallettuna. Teltasta käsin voi laittaa ruoat, eikä sadekaan haittaa.
Expedin Synmat Hyperlite -alusta. Painoa n. 350 grammaa, eli pieni, kevyt ja lisäksi mukava! Alustan päädyt on trimmattu kaareviksi ja sovin 168 senttisenä keskikokoiselle alustalle mainiosti.
Tälle retkelle päätin olla hifistelemättä ruokia ja siksi ruoat olivat lisää vesi -henkisiä (BlåBand) tai yksinkertaisesti pienessä kattilassa kiehautettavia (aamupuurot ja lounasnuudelit). Keittimeksi mukaan lähti siis kevyt Jetboilin kaasukeitin, jonka olen osuvasti nimennyt vedenkeittimeksi. Ei sillä oikeasti juurikaan muuta tee, jos ei vaihda kattilaa toisen malliseen/isompaan. Tällaisilla retkillä se kuitenkin toimii ihan hyvin.
Rinkassa matkustivat retken ajan myös Fjellun Vidda Pro -housut. Näitä en kuitenkaan kyennyt lämpimän kelin ja infernalisen hikoilun vuoksi vetämään jalkaan, vaan kuljin koko matkan shortseissa. Valitsin hyttyset ennemmin kuin lisähikoilut.
Asolon matalavartiset vaelluskengät. Nämäkin olivat loistavat! Herajärven kierroksen helpohkot polut kulkee mielellään kevyillä varusteilla ja samaten myös kevyillä ja varrettomilla kengillä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun itse kuljin (kevyemmän) rinkan kanssa matalavartisilla kengillä. Kannatti. Kengät hankin alun perin siksi, koska niissä nilkan kiertävä ”varsi” on todella matala, eikä se ota kiinni kehräsluuhun, joka sai kovaa käsittelyä huhtikuun hiihtovaelluksella. Kun BC-monot vajaan viikon verran hiersivät suoraan kehräsluun hermoon, ei ole moneen kuukauteen tehnyt mieli vetää jalkaan varrellisia vaelluskenkiä.

Asolon, hurjan mukavat vaelluskengät ilman vartta.

Shortsit korvasivat pitkät vaellushousujen kuumuuden takia. Hyttyset söivät pahiten lähinnä kun pysähdyin puoleksi tunniksi vadelmapensaaseen..

Jetboilin pieni kaasukeitin. Toimii hyvin veden ja nuudeleiden keittoon.

Highlightit

Lakkalan telttapaikka. Kaunis ja rauhallinen maisema suoraan Herajärvelle. Säiden ollessa hyvät, voit bongata kauniin auringonlaskun. Telttapaikan vieressä sijaitsee vanha perinnetila, jossa talkoolaiset toimivat kesäisin lammaspaimenina.

Jauhovaara.Täältä avautuu upein maisema Herajärvelle. Osuu tämän lyhyen reitin varrelle kansallispuiston puolella.

Ukko-Koli. Oi.. vaikkakin melkoinen turistipaikka Kolin hotellin vieressä, on tämä maisema vaan niin upea että täällä istuisi tuntikausia katselemassa Pielistä. Mene, jos et ole jo käynyt siellä!

Rykiniemen hiekkaranta ja telttailualue. Kolin kansallispuiston itäpuolella ja suoraan Pielisen rannalla. Täältä löytyi oma rauha ja teltan sai käytännössä pystytettyä muutaman metrin päähän vesirajasta, mäntymetsän suojaan hietikolle. Paikalla oli vain pari kauempana olevaa telttaa ja optimoituani teltasta avautuvan maiseman suoraan järvelle, leikin olevani täällä ihan itsekseni. Istuin ja tuijotin pitkään hiekkaa, järveä ja pilviä. 🙂