Hyvä ystäväni oli yhteydessä minuun kesän alussa ja kysyi voisinko viedä hänet retkeilemään. Hänen edellisestä retkiyöstä oli kulunut sen pyöreät kaksikymmentä vuotta ja hän kaipasi kesäistä elämystä käynnistämään alkavan kesäloman ja samalla verestämään vanhoja retkimuistoja lapsuuden partiovuosilta. Olin hyvinkin riemastunut hänen pyynnöstään. En ole vielä aiemmin saanut tilaisuutta viedä vanhempia ystäviäni ulos retkeilemään (vinkvink, hihkaiskaa jos haluatte helppoja luontoelämyksiä! :D) ja halusinkin tarjota Hennalle jotain kaunista, elämyksellistä, kuitenkin niin että retki on riittävän matalakynnyksinen ja mukava. Nykyiset retkeilykaverini olen tavannut juuri näiden ulkoiluharrastusten parissa ja olin iloinen että minä sain olla se, joka vei Hennan ensimmäiseksi yöksi ulos retkelle.
Mietimme vaihtoehtoja ja spekuloimme parhaita retkikohteita sääennusteiden kantilta. Vaikka harvemmin annan sään haitata kulkemista, enkä ennen retkiä hirveästi kurki sääennusteita, tällä retkellä suotiin auringon paistavan. Henna kertoi puhelimessa innoissaan kuinka hän kaiveli vanhaa rinkkansa varastosta miettien samalla muita retkelle tarvittavia varusteita. Tähän hetkeen mennessä olen itse kerennyt retkeilemään jo sen verran, että minulle on kertynyt varusteita lainattavaksi myös toiselle hengelle tarvittaessa. Tämä johtuu siitä, että olen hiljattain kuluneen kevään aikana hankkinut myös talviretkille soveltuvaa makuualustaa ja toisen kuituisen kolmen vuodenajan makuupussin untuvapussini lisäksi lämmittämään minua kylmillä talvikeleillä. Nyt tämä ekstra-makuualustani ja kolmen vuoden ajan makuupussini soveltuivat hyvin Hennalle käyttöön yön yli retkelle.
Retken kohteeksi mietittiin paikkoja jotka ovat helposti saavutettavissa Helsingistä ja Espoosta käsin, etäisyyden ollessa sellainen että kohteeseen on järkevää ajaa yhden yön yöpymistä varten. Vaikka Nuuksio on upea paikka, ajattelin että olisi hienoa lähteä jonnekin sellaiseen paikkaan, joka on ystävälleni uusi ja vaikuttava. Vaihtoehdoksi oli jo päätetty Repovesi, mutta viikonlopun lähestyessä päätettiinkin suunnata sääennusteiden perusteella meren äärelle, jonne luvattiin Repoveden kaatosateiden sijaan aurinkoa. Liesjärvi tai Teijo olisivat myös olleet loistavia vaihtoehtoja, mutta näitä kirkkaammin näin mielessäni Porkkalanniemeltä avautuvan upean merimaisemanja meidät istumassa iltasella viinilasi kädessä rantakallioilla katsomassa auringonlaskua. Aurinkoinen sää kruunaisi meidän molempien iltatunnelmoinnin, siispä auton nokka kohti Porkkalanniemeä.
Autot jätettiin nyt jo tutulle parkkipaikalle Telegrafberget-kallioiden itäiselle puolelle ja kävelimme katselemaan maisemia niemenkärkeen, kiertäen koko Pamskatanin (Porkkalanniemen karttaan voit tutustua täällä). Makkarat grillattiin niemenkärjen tulipaikalla ja niemenkärkeä tutkiessamme etsittiin samalla yöksi sopivaa telttapaikkaa, joka löytyi Pamskatanin niemeen johtavan kapeikon länsipuolelta. Täältä avautuu kaunis maisema kohti Grållsgrundia, Upinniemenselkää ja ilta-aurinkoa. Ilta vietettiin höpisten, keitellen herkuttelijan jauhelihakastiketta Trangialla ja nauttien maisemista. Illalla niemenkärjen imaisi kevyt merisumu, joka oli aamuksi taas hälvennyt. Aamupalaa nautittiin myöhäisen heräämisen vuoksi oikeastaan brunssina, ilman sitten minkäänlaista kiirettä kotiin. Matkalla autolle poimittiin vielä polun varresta kesän ensimmäisiä mustikoita. Sanoisin että kaiken kaikkiaan tämä lyhyt retki oli hyvin onnistunut. 🙂
Edit: Olisi hauska kuulla minne te veisitte henkilön joka käytännössä ei ole aiemmin retkeillyt. Mikä sellainen paikka on helppo saavuttaa ja maisemiltaa niin upea että haluaisitte näyttää sen hänelle? Jakakaa vaikka tähän blogikirjoituksen kommentteihin omat ajatuksenne. Tästä olisi kiva saada vaikka itsellekin uusia retkivinkkejä. 🙂
