Kesälomasta on jo kerennyt vierähtämään monta viikkoa ja näiden viimeisten lämpimien päivien jälkeen ollaan kohta syksyssä. Mukavasti alkaneiden toimistotöiden lomassa suunnittelen jo seuraavia retkiä ja vaelluksia, sekä muuta kiehtovaa syksylle. Nyt on kuitenkin vielä hyvin aikaa kertoa siitä viimeisestä kesäreissusta jonka aikana pyörähdettiin Pohjois-Norjan Lyngenissä retkeilemässä ja telttailemassa. Maisemat olivat taas kerran täysin uudet, mutta kun löydettiin sattumalta verkosta tämä Lyngenin retkeilyopas, oli lyhyenkin reissun suunnittelu ennestään vieraaseen paikkaan todella helppoa!
Bussiultra betonikompleksista tuntureille
Pohjoisen tunturit kummittelivat mielessä koko kesän ja kesällä oli tullut tehtyä useita lyhyempiä retkiä lähisaaristoon ja itselleni uuteen kohteeseen, Kolin kansallispuistoon sooloretkeillen. Kesäloman loppupuolella tuntui kuitenkin edelleen siltä että täytyy ehdottomasti päästä käymään pohjoisessa, vaikka aikaa olikin vain vajaan viikon seikkailulle. Pohdin muutaman päivän mielessäni tehokkainta siirtymää tuntureille. Teleportin sijaan päädyin siihen toiseen ääripäähän ja hitaimpaan mahdolliseen siirtymään, eli bussiultra Helsingistä Kilpisjärvelle. Kilpisjärveltä jatkettiin vielä matkaa autolla kohti Norjaa. Vastoin periaatettani välttää pitkäkestoista bussimatkailua Suomen päästä päähän viimeiseen asti, teinkin nyt ensituttavuutta Onnibussin kanssa starttaamalla Helsingin Kampista yötä vasten klo 23.59 kohti pohjoista lähtevällä bussilla.
Tuo yöbussimatkailu ei oikein ole oma juttuni ja uni milloin missäkin sikiöasennossa Onnibussin penkillä oli odotusten mukaan todella katkonaista. Jollain kierolla tapaa, tässäkin reissussa kuitenkin oli sitä älytöntä reissuromantiikkaa, puhtaasti koska suunta oli tunturit. Epämukavasta nukkuma-asennosta huolimatta olin lähinnä innoissani siitä että tämän välillä niin hitaalta tuntuvan matkan määränpäänä odotti yksi lempimaisemistani.
Viimeiseen neljään vuoteen on jo keretty tekemään jos jonkinlaisia siirtymiä pohjoiseen ja tämä bussimatkailuromantiikka on kauimpana omasta lempimatkailutavastani. Joskus lukioikäisenä tuli kierrettyä 15.000 km Australiaa ympäri bussilla, kun vaihto-oppilaina haluttiin nähdä maailmaa, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin arvostan jo ihania yöjunia, joissa pääsen kellahtamaan mukavalle patjalle, suljen silmät Pasilan betonikompleksissa ja avaan ne hetken päästä maagisesti 900 kilometriä pohjoisempana. Aamulla saan lähes heti pedistä noustuani kahvin ja puuron eteeni. Nyt onnistunutta bussireissua edisti paljon myös iloinen matkaseurani Marjo ja Tiina, jotka olivat lähdössä Kilpisjärveltä huiputtamaan Haltia ensimmäistä kertaa. Pääsimme lopulta yllättävän kivuttomasti perille Kilpisjärvelle vaille iltakuuden, lähes 18 tunnin yhtäjaksoisen bussijäkittämisen jälkeen.
Jokakesäinen vaikuttava ja uskomaton Pohjois-Norja
Tästä kesäisestä Norjan reissusta on jo melkein tullut tapa, sillä edelliset kaksi kesääkin olen käynyt tavalla tai toisella retkeilemässä Norjassa. Kaksi vuotta sitten kesänä 2014 näin Pohjois-Norjan suurtunturit ensimmäistä kertaa elämässäni. Olimme päättäneet suunnata ystäväni Jennin kanssa Pohjois-Norjaan Senjan saarelle retkeilemään ja polkujuoksemaan telttailun ohella (käykääpä muuten tuosta linkistä tutustumassa Jennin uuteen blogiin!).
Tuota kahden vuoden takaista reissua suunnitellessamme Jennin oli helppo vakuuttaa minut omalla innostuksellaan siitä, että kunhan paikan päällä näen Norjan suurtunturit, pystyn vasta todella ymmärtämään miten hienoja ja pysäyttäviä ne ovat. Ja ne todella tulisivat sykähdyttämään minua. Hän herätti melkoisen uteliaisuuden tätä uutta pohjoista kohtaan ja myöhemmin sain havaita että hänen kertomuksensa piti täysin paikkansa. Alla kuvia tuolta vuoden 2014 reissultamme.
Jenni tarinoi tuolloin untuvikolle retkeilijälle että Kilpisjärven jälkeen maisema muuttuu radikaalisti ja että jo 10 kilometrin jälkeen ajelu E8-tietä pitkin valtakunnan rajalta eteenpäin, maisemien muuttuessa ympärillä, on ensikertalaiselle hämmästyttävä kokemus. Osasin siis odottaa jotakin hienoa, mutta enhän minä silti pystynyt mitenkään kuvittelemaan sitä ympäröivää maisemaa tarkaksi mielessäni, saati sitä tunnetta odottaessani autossa että pääsen tutkimaan uutta maailmaa.
Enpä muuten tuolloin ollut edes käynyt Kilpisjärvelläkään koskaan aikaisemmin, joten mitä pohjoisemmaksi kohti Käsivartta kuljettiin Rovaniemeltä, oli joka ikinen maisema jo uusi sekä hämmästyttävän jylhä tai karu. Silloin, minuun teki lähtemättömän vaikutuksen jo ihan vain ajella Käsivarrentietä pitkin ja katsella tiellä loikkivia poroja, noita hämmästyttävän isoja ja kauniita aavasoita ja hiljalleen maisemasta esiin piirtyviä pyöreitä tuntureita. Tästäkin koin jo melkoista yltäkylläisyyttä, ennen kuin olin edes nähnyt vilaustakaan Saanasta ja sitä ympäröivistä tunturilakeuksista ensimmäistä kertaa.
Rakastuin kertalaakista näihin Kilpisjärven ja pohjoisen Norjan maisemiin ja siihen odottavaan tunteeseen kun auto kurvailee Kilpisjärveltä alas kohti Skibotnia ja tätä ensimmäistä Norjan puolella vastaan tulevaa merenlahtea. Nyt viimeisellä elokuun reissullakin vain kuukausi taaksepäin katselin taas innosta soikeana ympärilleni. Yhtäkkiä maisema ympärillä koostuu teräväpiirteisemmistä vuorenhuipuista ja se hämmästyttävän kirkkaan sininen meri on ihan yhtäkkiä edessäsi. Tuntuu siltä kuin olisit matkannut loputtoman mittaisen matkan Helsingistä ja tavallaanhan niin sinä oletkin. Reipas kuukausi sitten seisoin taas uudestaan Skibotnin merenlahden äärellä, josta katselin uutta retkikohdettamme Lyngeniä vastarannalla.
Lyngenin ja Pohjois-Norjan mielettömiä retkikohteita
Lyngenin reissu oli neljän yön mittainen ja sen aikana kerkesimme tekemään kolme reipasta retkipäivää toisistaan melkoisesti poikkeavissa retkikohteissa.
- Ensimmäisen päivän aikana kävimme Lyngenin pohjoisimmassa kohdassa katsomassa hienoa vanhaa majakkaa sekä vieläkin käytössä olevaa suloista retkitupaa Lyngstuvaa. Vaelsimme myös sinistäkin sinisemmälle Blåvatnet-vuoristojärvelle.
- Toisena päivänä kiipesimme Lyngseidetin kylästä Rørneshyttan kautta irtokivilohkareita pitkin 1.041 metrin korkeuteen, Rørnestinden-huipulle.
- Viimeisenä retkipäivänä kävimme tutustumassa kiehtovaan ja aavemaiseen Steindalsbreen jäätikköön.
Nämä retkikohteet esittelen lyhyesti seuraavissa kirjoituksissani. Siinä välissä kannattaa käydä tutustumassa ja seuraamassa Kean Retki -facebook-sivua, jossa kerron aktiivisesti mitä kiehtovaa on tiedossa myös lähipäivinä ja syksyn aikana. 🙂
