Kesä tuli vauhdilla. Se yllätti pirulainen yhtä innostavasti kuin edellisinä vuosinakin ja ihmeekseni olen jo palannut töihin. Valokuvia on koneen kansiot pullollaan ja nyt kesän loppumetreillä riittää jäsenneltävää ajatusta valokuvista/valokuvauksesta, viimeisten kuukausien aikana tehdyistä reissu- ja harraste-oivalluksista, yleisesti muistoja retkistä ja telttaöistä, ahaa-elämyksiä uusista varusteista ja varusteiden kierrättämisestä, sekä asennoitumisesta retkien ja ulkoilupyrähdysten aikana yllättäneihin töyssyihin.
Touhusin mm. Jukolanviestissä, jossa osallistuin ensimmäiselle pitemmälle yösuunnistusosuudelleni (mieletön kokemus kirmata kiiltomatona muiden suunnistajien kanssa pilkkopimeässä yössä!!), tutkiskelin lähiretkeilyn merkeissä Espoon ulkoilusaaria (lähiseudun ulkoilumahdollisuudet avartuivat taas hieman), kävin kuvausretkellä tutustumassa luontokuvauksen saloihin, reissailtiin retkiauton kanssa Lofooteilla (Norja <3) ja vaellettiin Kebnekaisen lähistöllä (ensimmäinen kertani näin jylhissä tunturimaisemissa antoi hienon elämyksen lisäksi näkemystä retkisuunnitteluun ja varusteisiin).
Mieleenpainuvinta kesässä oli Jukolanviestin lisäksi kyllä Norjan Lofoottien maisemat ja uskomattomat auringonlaskut, sekä kytemään lähtenyt kipinä Ruotsin Lapin vaellusmaastoissa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin palaan taas hyvin pian uudestaan. Paitsi että kerron lisää retken kohokohdista ja kommervenkeistä, on seuraava vaellus jo myös suunnitteilla syyskuun puolelle. Alustava tarkoituksemme on lähteä ystäväni kanssa ruskan valtaamaan Pohjois-Ruotsin tunturimaastoon. Tavoitteemme on siis tehdä pitkä vaellus tämän kaltaisissa maisemissa. Siitä lisää myöhemmin.
Kaunista on, ja hienoa muutenkin. Pohjoisen maisemiin on vain pakko päästä uudelleen… kerta toisensa jälkeen. Itsekin olen syyskuussa menossa samaan paikkaan, jossa viimeksi kesäkuussa kävin.