Ensimmäinen polkujuoksutapahtuma edessä - Bodom Trailille siis

Viikkoihini mahtuu laidasta laitaan kaikenlaista, ja päiviini mahtuu ilokseni myös liikuntaa ja kohtaamisia läheisten ihmisten kanssa. Käyn töissä, päätän opintojani, liikun ja pyrin nauttimaan pienistä hetkistä. Välillä päälle painaa melkoinen kiire, etenkin nyt kun työn ja opiskelun lisäksi sovitamme yhteen myös kahden ihmisen arkea. Kaiken tämän rinnalla  nautinkin erityisesti hetkistä jolloin olen itselleni läsnä, esimerkiksi silloin kun olen juossut itseni jonnekin luonnon keskelle ja ympäröivä maailma on vain puita, lehtiä, havuja, sammalta, soita, taivasta, lintuja, alaspäin viettäviä polkuja ja ylöspäin vetäviä epämääräisiä mäkiä. Tätä riemua onkin tiedossa ylihuomenna todennäköisesti yli kolmen tunnin ajan. Korvissa pauhaa syke, oma hengitys ja  ympäri kehoa lihakset kertovat tuntemuksistaan. Kaiken kiireen keskellä riittää keskittyminen hyvinkin yksinkertaiseen asiaan. Muussa hetkessä oleminen ei onnistu. Jalkaa toisen eteen polulla, uudestaan ja uudestaan. 🙂

Tulevana torstaina koittaa siis melkoisen jännittävä päivä. Paitsi että torstaina voin juhlia yhtä natsaa lisää vuosikalenterissa, osallistun myös ensimmäistä kertaa puolimaratonin mittaiseen polkujuoksutapahtumaan, eli Espoon Pirttimäestä starttaavaan Bodom Trailiin. Olen juossut metsässä ja maastossa jo kohtalaisesti kahteen vuoteen ja olen myös juossut tuon reitin (ja muitakin aikaisempia puolikkaita asvaltilla) jo kertaalleen viime vuoden puolella, mutta nyt kyseessä onkin tapahtuma jossa itseni lisäksi poluilla on yli tuhat muuta ihmistä. Väistettävää ja väistettävänä olemista siis piisaa. Minua jännittää yllättävänkin paljon nähdä missä kunnossa kehoni on torstaina ja miten tuo juoksu kulkee koko matkan osalta.

Olen juossut parin tunnin mittaisia vaihtelevatempoisia lenkkejä useaan otteeseen poluilla (opiskelujen ja töiden yhteensovittamisen johdosta en niin tiheään kuin alkuun ajattelin) ja tämän lisäksi olen myös n. 3 kertaa viikossa harjoittanut lihaskuntoa reippailla kehoa tasaisesti kuormittavilla treeneillä. Liikuntaa on siis pohjalla ja tämä toivottavasti riittää mukavan tuntuiseen +3h suoritukseen. Pirkkolassa juostu/suunnistettu iltarastireitti (6km) tuntui yllättävän mukavalta ja mietin oliko tuohon itseni yllättäneeseen vauhtiin, sekä kokonaisvaltaiseen hyvään oloon vaikuttanut myös se että kropassa on nyt enemmän lihasvoimaa kuin aiempina vuosina. Joka tapauksessa, eilinen juoksu (reitille kertyi loppupeleissä matkaa 7,6km mehtässä, poluilla, ulkoilutiellä ja aikaa meni 53 min) laittoi ajattelemaan että ehkä tuosta torstain polkupuolikkaasta voikin tulla ihan mukava urakka.

Perästä siis kuuluu miten tämä koitos omalta osaltani kokonaisuudessaan meni. Siinä kohtaa voinkin jo miettiä kaikkea tankkauksesta kestävyyteen, tapahtuman sekä muiden juoksijoiden mukanaan tuomaan ekstraelementtiin ja muuhun järkevään jälkiviisasteluun.. 🙂