Kolme hienointa asiaa talvivaeltamisesta

Äskettäisestä hiihtovaelluksesta on vierähtänyt jo jokunen viikko ja olen parhaani mukaan orientoitunut takaisin kaupunkiin ja työhön.

Tai no.. Oikeasti elän pienessä illuusiossa siitä, että pääsen taas kivuttoman pian elämään saman viikon uudestaan, tai vähintään simuloimaan vastaavan elämyksen edes lyhyemmän vaelluksen muodossa, pian. Tässä viikkojen aikana olen elänyt uudestaan ja uudestaan kaikkia hiljattain koettuja uusia asioita, samalla kun haikailen entistä pahemmin uusien retkien ja elämysten perään. Tähän kipeään vaivaan ja erämaan kaipuuseen tuntuu olevan vain kaksi lääkettä:

1. Kirjaa muistiin elämäsi hetket ja opi niistä seuraavia retkiä varten
2. Suunnittele ja toteuta seuraava retki

Ajattelin kertoa omat kolme ajatustani siitä, mikä talvivaeltamisessa onkaan niin pirun hienoa, että minäkin vihdoin viime vuonna uskaltauduin lähtemään hiihtovaellukselle ensimmäistä kertaa. Ja äskenpä vietin jo elämäni toisen viikon hiihtäen ahkio perässäni erämaisilla lumihangilla.

1. Itseni ylittäminen – talvivaeltaminen minulle on juuri sitä!

Olet sitten minkä ikäinen tahansa, sinä pystyt tekemään ennennäkemättömiä asioita!

Talvivaeltaminen on todella kiehtova elämys. Se on tavallinen vaellus potenssiin 3, sillä olosuhteet ovat monin kerroin erilaiset kuin kesällä vaeltaessa. Talvella luonto on kuin unessa ja pääset kulkemaan hangessa lähes täyden hiljaisuuden ympäröidessä sinut. Sää on ronskin raikas ja kylmä. Talviset sääolosuhteet voivat muuttua kevyestä ja kauniin aurinkoisesta pakkaspäivästä myrskyisen valkoiseksi lumiunelmaksi ihan yllättäen. Tunturit voivat tarjota sinulle silmänkantamattomiin kiiltäviä aurinkoisia hankia, tai imaista sinut nollanäkyvyyteen usvaisen pilven sisään.

Vaikka ajatus talvivaeltamisesta voi joillekin olla kaikessa houkuttelevuudessaan liian suuren tuntuinen pala haukata, kannattaa silti harkita, voisiko itselle olla mahdollista kokeilla sitä jossakin muodossa. Ei ole pakko hiihtää viikkoa erämaan perukoille kuullakseen suksen pohjan sutinan koskematonta hankea vasten ja talviseen tunturiinkin pääsee montesta paikasta yllättävänkin nopeasti. Kuitenkin juuri se tunne, kun itse olet reidet maitohapoilla hiihtänyt yöksi tunturin suojaan autiotuvalle, on se minkä takia kannattaa perehtyä talvivaeltamisen saloihin ja pakata ahkio reissuun. Tunne talvisen erämaan hiljentäessä sinut uneen on vain niin sanoin kuvaamattoman koskettava.

2. Ääripäästä olevien talvisten sääolosuhteiden kokeminen yhden ainoan viikon aikana

Jokainen talvivaellus on ainutkertainen. Jo sääolosuhteet vaikuttavat tähän merkittävästi.

Suuren vaikutuksen hiihtovaelluksen puitteisiin tekevät sääolosuhteet, joita ei millään maailman tarkkuudella voi ennustaa etukäteen. Sääkarttaan voi olla hyvä tutustua suurpiirteisesti ennen tulevaa vaellusta mutta kuten itse olen saanut huomata, ei sääennusteisiin kannata luottaa pilkuntarkasti. Se mitä yhdellä säähavaintoasemalla luvataan sääksi tulevalle viikolle, voi olla täysin erilainen todellisuus, kuin se mitä maastossa oikeasti koet todeksi vaellusviikkosi aikana. Viikko voi alkaa täydellä auringonpaisteella ja päättyä totaaliseen horisontin ja korkeuserot piilottavaan whiteoutiin.

3. Arkiasioiden poikkeuksellisen tehokas nollausmuoto

Vaeltaessa voit unohtaa kaiken turhanpäiväisen ja stressiä aiheuttavan työasian tai arkiaskareen miettimisen.

Oikeastaan tämä tapahtuu jo ihan automaattisesti ja väkisin. Kun puuskutat ensimmäistä tunturin rinnettä ylöspäin vaellusviikon ensimmäisen päivän ensimmäisen tunnin aikana, ei taattuun itketä se, minkälainen kaaos on kotona ja mitä ystävät mahtavat ajatella jos kutsut heidät kylään. Asiat painuvat karun kauniilla tavalla omiin mittasuhteisiinsa ja hiihtäessäsi eteenpäin mieleesi ei, vaikka kuinka yrität, mahdu hirveästi muuta kuin tasaisen hengityksen löytäminen kolutessasi upottavaa umpihankea ja metsikköistä rinnettä ylöspäin.