Syysvaellus - Kolme valtakuntaa

Syksy tulee väistämättä ja on taas kiehtovaa seurata vuodenaikojen vaihtumista. Kesä jää taakse ja mieli viritetään monella tapaa kohti uutta kautta, hämärää ja tunnelmaa. Jonkinlainen uusi vaihe koittaa taas. Mitä se tuo tullessaan? Mennyt viikko toi jo uudet kiinnostavat työtehtävät ja viikon päästä tähän aikaan teen kolmatta päivää matkaa maastossa Kilpisjärven sekä kolmen valtakunnan rajan lähistöllä, ensimmäisellä syysvaelluksellani. Siinä on jo paljon uutta ja innostavaa kaupunkilaiselle.

Syysvaellus on ulkoiluhistoriassani uusi asia. En malta odottaa että pääsen hengittämään raikasta syysilmaa Mallan luonnonpuistossa, vaeltamaan kolmen valtakunnan puolella, näkemään korkeita tunturihuippuja ja kenties kiivetäkin muutamalle katselemaan maisemia. Ajatuksena on ottaa laiva Kilpisjärven yli, vaeltaa Pältsanille, siitä Rostahyttaan, edelleen kohti Gappohyttaa, Goldahyttaa ja sen jälkeen Mallatuntureiden halki takaisin kohti Kilpisjärveä. Matkanvarrelle osuu mm. Pältsan ja Barras, joiden huipulle voi tilanteen sekä säiden mukaan suunnata. Lueskelin myös että suoraan Kilpisjärvestä nousevan Pikku-Mallan huipulta avautuu hieno näkymä Saanalle ja Kilpisjärven yli kaakkoon. Reitti on sopivan mittainen kohtalaisen kiireettömään etenemiseen ja upeita maisemiakin reitin varrelle osuu paljon. Kuvattavaa siis riittää. 🙂

En malta odottaa ensi viikon perjantaita ja sitä tunnetta kun olen istahtanut autoon ja kaupunki, työ sekä arki jää hitaasti taakse. Mieli tyhjenee kiireistä ja pieni seikkailu sekä irtiotto odottaa kun määränpäässä hyppää autosta ulos. Hyvän ystävän kanssa jutellaan matka ja mietitään mitä kaikkea viikko tuo. Mietitään tulevaa ja toisaalta ei ajatella mitään erityistä. Mennään maastoon viikoksi, tyhjennetään päästä kaupunkiarkeen kuuluvat ajatukset ja täytetään päivät toisenlaisilla yksinkertaisilla rutiineilla.

Aamulla kun herää, riittää että avaa teltan vetoketjun ja kurkkaa ulos, laittaa aamiaista retkikeittimellä, syö, pukee vaatteet ja kengät, purkaa teltan, nostaa rinkan selkään. Sen jälkeen sitä kulkee niin pitkään että voi laskea rinkan selästä kun sopivaksi näkee, pystyttää teltan, laittaa ruokaa, höpöttää ja kömpii makuupussiin sikeille unille. Ja sama toistuu päivä toisen jälkeen. Keho tykkää kun sitä käytetään poluilla, laittaa jalat ylittämään kivikkoja, nousemaan rinteitä ja laskemaan kuruja. Välillä hengästyttää ja joka lihas tekee töitä. Se se on hienoa.