Pieni irtiotto pääsiäisenä oli paikallaan ja päädyimme lähtemään kahden yön retkelle rannikolle Porkkalanniemeen sekä siitä eteenpäin Kopparnäsiin. Mielessä on pitkään pyörinyt ajatus siitä että Porkkalanniemeen ja yleisestikin lähirannikon retkeily- ja ulkoiluolosuhteisiin kannattaisi tutustua. Ajatus meri-ilmasta houkutteli myös. Pääsiäisen sää oli lyijyharmaa, mutta siitä huolimatta tunnelma oli hyvä kun päästiin tutkimaan uusia paikkoja. Yövyimme yhden yön Porkkalanniemessä ja toisen yön Kopparnäsin Rävbergetilla.
Pitkälle Suomenlahteen työntyvän Porkkalanniemen kallioinen rannikko on varsin kaunis ja mäntyinen rantakalliometsikkö on myös kiehtovaa kierreltävää. Aluetta ylläpitää Uudenmaan virkistysalueyhdistys (ja hyvin vaikuttavat ylläpitävänkin), jonka sivuilta myös löytyy hyvät yleiskartat ja tietoa alueesta. Porkkalanniemi tarjoaa hyvät puitteet lyhyelle retkelle ja maisemakuvaukselle. Alueelle on myös helppo tulla päiväretkelle perheen kanssa. Porkkalanniemestä löytyy runsaasti tulipaikkoja, keittokatoksia, ulkokäymälöitä ja leiriytymisvaihtoehtoja. Itse valitsimme yöpaikaksi Vetokannaksen ja Sandöfjärdenin puolen keittokatoksen ja telttailualueen. Yöpaikkamme läheltä löytyy monia pronssikautisia muinaishautoja (kiviröykkiöitä) jotka kannattaa käydä katsomassa ihan jo historian havinan puolesta. Kiinnostava yksityiskohta Vetokannaksesta on myös sen muinainen käyttö veneiden siirtoja varten. Vetokannas (kartalla juuri ulkoilualueen koillispuolella, Dragesvikenin luona) oli ennen muinoin paikka jossa veneet vedettiin kapean ja matalan kannaksen yli, jottei niillä tarvinnut lähteä kiertämään Porkkalanniemen kärkiosia vaarallisen myrskyisällä säällä.
Polttopuita löytyi tulipaikoilta hyvin, kuiviakin, siitä huolimatta että ne oli hieman erikoisesti pinottu puuliiterin ulkopuolelle… Tulipaikka toimi erinomaisesti ja etenkin ”takkapuolen” keittokatoksessa oli mukava istua lämmittelemässä itseään tulen äärellä. Muutaman kymmenen metrin päässä katoksesta sijaitsee jylhät kalliot ja hieno merimaisema. Lauantai-aamuna heräsimme sopivasti juttelemaan paikalle osuneen sukeltajan kanssa. Hän tiesi kertoa että kyseinen tauko- ja leiripaikka on myös sukeltajien aktiivisessa käytössä sen loistavan sijainnin ja rannan helpon saavutettavuuden vuoksi. Tulipaikan välittömään läheisyyteen pääsee helposti autolla ja muutaman metrin päässä olevilta kallioilta kulkee hyväkuntoiset portaat suoraan alas vedenrajaan asti.
Porkkalanniemeen kannattaa ehdottomasti lähteä katsomaan maisemia, haistelemaan meri-ilmaa, viedä perhe ulkoilemaan tai lähteä itse tutkimaan kallioisia reittejä ympäri saarta. Jos kaipaat lyhyttä irtiottoa kaupungin meluista, niin täältä löytää rauhaa helposti meren ääreltä.
Lähtiessämme pois Porkkalanniemestä pysähdyimme vielä myös juuri kesäkeudelle avanneeseen Cafe Porkkalaan kahville. Kesäaikaan touko-elokuussa kannattaa ehdottomasti myös piipahtaa Porkala Marinin satamassa Dragesvikenissä, eli Porkkalanniemen kärjessä sekin. Täältä löytyy kaunis vierassatama, kauppa, kahvila ja ravintola Bryggan. Olen käynyt täällä viimeksi n. 15 vuotta sitten, ja vaikka paikka ei ollut vielä pääsiäisenä auki, niin piipahdan siellä varmasti seuraavan kerran kun lähden taas itse Porkkalaan. Nyt kun paikkaan kerrankin on taas tullut hyvin tutustuttua, niin uskon että voisin hyvin lähteä Porkkalanniemeen retkeilemään vaikka yhdeksikin yöksi. Porkkalaan nimittäin pääsee hyvin bussillakin.
Kiva, kun olet ruvennut pitämään blogia. Olin sitä vähän jo odotellutkin 😉
Kiitos Tapani! Tämä ajatus on hautunut jo riittävän aikaa. Nyt oli vihdoinkin aika siirtyä suunnittelusta toteutukseen. 😀
Mainiota! Myös minä jo odottelin blogia. Muistan kun vein sinut metsään kauan sitten ja olit ihmeissäsi, että on tää hassua että voi itse vaan kävellä metsään ja poimia ruokaa. Sammalpeitteinen metsä oli suppilovahveroita sakeana.
On ollut kiva seurata, miten metsä on sinut vienyt, ihan niinkuin minutkin. Luonto yhdistää erilaisia ihmisiä. Onnea ja menestystä maailman parhaimman harrastuksen parissa!
😀 Muistan myös sen visiitin ja miten vieras maailma tuo silloin kaikkinensa oli! Mutta olin haltioissani siitä kaikesta mitä tuli nähtyä ja koettua. Niin se vaan on että ne keinot täytyy löytää joilla itse tuonne ulos menee ja kokee. Ja se tässä juuri on ollut viimeisen muutaman vuoden taival, niihin omiin reitteihin ja elämyksiin tutustuminen.
Se on myös totta että tuo luonto ja ulkona tekeminen yhdistää kaikenlaisia ihmisiä, monia kiehtovia sellaisia. Seuraan suurella innolla sinunkin oivalluksia, kuvia ja vinkkejä. 🙂 Valtavasti iloisia ja nautinnollisia elämyksiä sinne teidänkin suunnalle hienon harrastuksen ja elämäntyylin pariin!