Sallan kansallispuisto Itä-Lapin kairassa

Itä-Lapin hiljaisilla korkeuksilla sijaitsee herkän kaunis Salla. Kylä seisoo paikallaan koviakin säitä uhmaten, juurensa entisen Märkäjärven kylän kohdalle kasvattaneena, vaiheikasta historiaa hiiskuen.

Kylää ja sen ystävällisen vastaanottavaista väkeä ympäröi monenlaiset maat ja mannut. Kodikseen tunnistavat tunturiylängöt, rehevät metsät ja jokisuistot, suurten mäntypetäjien, paikallisittain aihkien täplittämät vanhat metsät aina laakeisiin aapasoihin ja kaukaisiin korpijänkiin asti.

Kylästä ja tuntureista kertominen ei tekisi oikeutta alueelle, jos ei kertoisi sen taustasta. Yli puoli vuosisataa sitten Sallan kirkonkylä seisoi vielä nykyisestä sijainnistaan nähden kymmeniä kilometrejä itään päin, suurten Sallatuntureiden ylväästi reunustamalla maalla.

Se mikä tuolloin tunnettiin Sallan vanhana kirkonkylänä ja ylväät suurtunturit, jotka nykyään sijaitsevat toisella puolella Suomen rajalinjaa, sekä jopa puolet koko kunnan alueesta jouduttiin talvisodan päätteeksi luovuttamaan Neuvostoliitolle rauhan solmimisen yhteydessä vuonna 1940. Tämän seurauksena kirkonkylä perustettiin viime vuosisadan puolivälissä uudelleen nykyisille sijoilleen ja Sallatunturin alue sekä monipuolisten luontopalveluiden keskus tunnetaan sellaisena kuin se tänä päivänä on.

Lähes 10.000 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue on kaunis pala Sallan rikasta luontoa. Maisemaa halkovan tunturin ja harjun lisäksi sieltä löytyy kiehtova kirjo kauniita suolampia, jänkää ja korpimaista rämettä, vanhaa metsää ja ahavoituneita kynttiläkuusikoita, toinen toistaan hienompia keloja ja vaikuttavia erämaisia metsiä.

Vehreästä suosta laskeutuva Pahakurun rotko ja Aatsinginhauta antavat kansallispuiston itälaidalla puistolle myös kiehtovia piirteitä.

Lännessä Sallan kansallispuisto rajautuu karkeasti Salla-Kuusamo-tiehen, jatkuen tien yli Kontiolammelle ja ylempänä Sallatuntureiden väliseen maastoon. Idässä suojelualue päättyy rajavyöhykkeeseen ja Venäjän rajaan.

Sallan kansallispuiston rikkaat metsiköt, suot ja lukuisat kelopuut tarjoavat ravintoa ja suojaa monille hyönteisille, linnuille ja eläimille. Kevättalvella metsien siimeksessä voi monin paikoin havaita metson ja teeren pulputtavan äänen soitimella ja kesällä pyyn vihellyksen kuusien lomasta.

Syksyn kynnyksellä voi tarkkasilmäinen nähdä maakotkan liitelemässä korkealla metsien yllä ja haukkalintuja tekemässä lentojaan metsikön tuntumassa. Tarkkasilmäisin ja rauhallisesti kulkeva voi havaita jopa lapinpöllön, kun taas kuukkelin pyrähtelyn tunnistamiseen riittää sopivasti havainnoiva katse ja kuulevat korvat.

Nakuttelevalla äänellään itsestään muistuttavat käpytikka ja pohjantikka leikittelevät kelopuiden ja mäntyjen väliä lennellessään ja paikoin puun runkoja pitkin nopeasti kiivetessään. Monet tiaiset, järripeipot, käet ja laulurastaat viihtyvät myös metsäisessä maastossa, jossa sinirintaa ja lapinsirkkuakin on tavattu. Soilla ja järvillä voi vastaan tulla vaikkapa kurki tai laulujoutsen.

Uljaampia eläimiäkin voi Sallasta löytyä, sillä mm. ihmisiä ensisijaisesti väistävän karhun tiedetään tallustelevan metsissä ylväässä hiljaisuudessaan.

Nykyiset Sallatunturit ja sen kaksi kaunista huippua (tunnetaan myös Pyhätuntureina) ovat Sallan kansallispuiston silmiinpistävin tuntomerkki. Eteläistä Sallatunturia, jonka itäisen rinteen juurelta luonnonsuojelualue alkaa, tähdittää Sallan hiihtokeskus ja sen laskettelurinteet. Pohjoinen Sallatunturi (toiselta nimeltään Iso Pyhätunturi), sen vanhat metsät ja rakkakivikkoinen huippu sijaitsevat jo kokonaan kansallispuiston sisäpuolella.

Etelästä päin saapuva matkailija matkaa tietämättään kansallispuiston ja sen ensimmäisen nähtävyyden halki jo saapuessaan upealle Kaunisharjun harjumuodostelmalle, sillä tällä kohtaa maantie halkoo kansallispuiston aluetta jättäen sen läntiselle puolelle kauniin Kontiolammen ympäristön ja itäiselle puolelle näköalapisteeltä avautuvan kansallispuiston.

Sallan tuleva kansallispuisto on kiehtova kohde jo vähintäänkin sen vuoksi, että sen saavuttaa helposti julkisen liikenteen välityksellä. Bussiyhteydet Kemijärven yöjunalta, sekä Kuusamon ja Rovaniemen suunnalta tuovat luontoon haikailevat suojelualueen retkeilyreittien lähtöpisteille asti.