Saari keskellä suota - talvinen laavuseikkailu Teijon kansallispuistossa

Talviretkeily on Etelä-Suomessa kiehtovaa. Ulkona on useasti hyvin pimeää, luonnossa yöpyjiä ei todennäköisesti ole itsesi lisäksi juurikaan liikkeellä ja sääolosuhteet voivat yllättää melkoisesti. Saatat joulukuussakin tai peräti tammikuussa saada varautua vesisateisiin ja tummaan lumettomaan metsään. Ilmaston lämpenemisen myötä ilmasto on muuttunut jo Suomessa ja se näkyy etenkin vähälumisina talvina täällä etelässä. Jos olet säiden suhteen onnekas, saat kuitenkin retkeillä rapsakan kylmässä pakkassäässä kuuran ja kevyen lumen valaistessa pimeää maisemaa. Pahimmillaan saat kahden vuorokauden retken aikana kokea nämä kaksi ääripäätä, niin kuin meille kävi joulukuun laavuretkellä Teijon kansallispuistossa Salon lähistöllä.

Varautuminen kylmiin talviöihin

Me lähdimme itsenäisyyspäivää edeltävänä viikonloppuna kahdeksi yöksi Teijon kansallispuistoon. Sääennusteet lupasivat lauantai-yölle reippaita -12 asteen pakkaslukemia, jonka jälkeen sään ennustettiin lauhtuvan kunnolla. Pakkasin kotona huolellisesti lämmintä vaatetta ja yöpymisvarustetta mukaan, koska en halunnut palella tätä ensimmäistä kylmää yötä ulkona.

Retkeily talvella on omasta mielestäni hepointa, kun itsensä totuttaa asteittain kylmeneviin olosuhteisiin. Jos retkeilet ja yövyt ulkona esimerkiksi kuukausittain, kuten minä pyrin tekemään, pysyt hyvin kartalla siitä miltä ulkona yöpyminen kylmällä säällä tuntuukaan ja pakkaaminenkin sujuu helposti, vaikka sääolosuhteet saattavatkin muuttua yllättäen. Tiedät kuitenkin mitkä ovat sinun välttämättömyysvarusteesi ja miten itse reagoit kylmään.

Teerisaari ja Teerisaaren laavu, maisemapaikka vailla vertaa

Lauantaina suuntasimme ensimmäiseksi yöksi Teijon kansallispuiston Teerisaaren laavulle. Aurinko laski kun lähdimme autolta liikkeelle ja kansallispuiston puolelle siirryttyämme pimeä ympäröi meidät nopeasti. En ollut aikaisemmin yöpynyt tällä nimenomaisella laavulla, mutta kulkiessani ensimmäistä kertaa reipas 2 vuotta sitten tämän Puolakkajärven rannalla ja upean suon keskellä sijaitsevan saaren ohi, mietin että tälle Teerisaaren laavulle haluan ehdottomasti tulla jokin kerta yöpymään. Tallensin tämän paikan muistiini potentiaalisena upeana maisemapaikkana.

Laavu oli meidän onneksi tyhjä ja mahduimme hyvin siinä yöpymään. Ilta oli todella kylmä, -14c paikkeilla ja hämmästelin sitä, miten reipas kylmyys yllätti minut. Pitäydyin hyvin lähellä laavun edessä olevaa nuotiota, koska varpaat ja sormet jäätyivät äkkiä kun sen ääreltä siirtyi pois.

Sunnuntai-aamun valjetessa edelleen hyvin kylmänä, havaitsin oletukseni maisemalaavusta oikeaksi. Ulkona oli käsittämättömän kaunista (kuvat kirjoituksen ylälaidan hyrrässä). Pakkasta oli edelleenkin -12c ja kylmä tuntui vieläkin reippaasti omassa kropassani. Varpaiden ja sormien jäätyessä otin joitakin kuvia ympäröivästä suomaisemasta.

Tikkojen tervetulotoivotus Vicksbäckinlahden laavulle

Toiseksi illaksi suuntasimme Vicksbäckinlahden laavulle, joka sijaitsee Matildanjärven luona pienen metsikön keskellä. Lähdimme kävelemään ensimmäiseltä laavulta pois vasta iltahämärän lähestyessä ja kävellessämme alkoi sää jo selkeästi lämpenemään.

Kansallispuiston laidalla upean Matildajärven lähellä löysimme kaksi tikkaa, jotka toivottivat meidät tervetulleeksi pienelle ja sympaattiselle laavulle. Ilta sujui samoissa merkeissä kuin edellinenkin, makuukamaria sisustaessa ja ruokaa laittaessa. Yöhön laskeuduttiin vielä melko viileässä kelissä, mutta aamuyöstä yö muuttuikin kylmän kelin varusteissani todella hikiseksi, kun edellisenä yönä olin nukkunut todella makeasti syvällä tuplamakuupussiviritelmässäni. Tämä toinen yö olikin paljon levottomampi herätessäni tasaisin väliajoin vähentämään varustusta. Kello kuudelta aamulla, lämpötilan noustua tuosta keskipäivän -12 asteesta peräti +2 asteeseen, oli lumivaippa sulanut kokonaan pois.

Maanantai-aamulla ennen auringon nousua lähdimme kuuden maissa ajamaan pimeän maaseudun halki kohti kaupunkia. Autossa yritin aktiivisesti pitää ajatukset tuossa kaunissa mutta hyvin kylmässä yössä Teijon Teerisaaressa ja mietin miten mielettömän kaunis kuuran peittämä jäinen suo on. Täytyy sanoa että arkeen herääminen ja maanantain tohinoihin palaaminen Teijon kansallispuistosta aamuhämärässä oli melko miellyttävä ja erilainen tapa aloittaa viikko.