Marraskuussa ei paljon aurinkoa nähty. Viime sunnuntaina sen sijaan saatiin eteläisessä Suomessa nähdä jo vähän enemmän pilkahdusta sinisestä taivaasta. Päivän pidetessä taivasta komisti jo kaunis auringonlasku. Päätettiin lähteä ulos pyörälenkille ja minä survaisin kameran mukadiscreetisti urheilureppuun mukaan. Jalustan kiinnitin kyllä repun ulkosyrjään kiristettävillä nyöreillä, mutta sitä ei tarvinnutkaan (lue: kerennytkään) irroittamaan repusta tämän lenkin aikana. Tällä kertaa räpsin kuvia enemmänkin pysähtyen vauhdista lyhyeksi hetkeksi ja napaten valokuvia pyörän selästä. Välillä säntäsin lenkkipolulta rantaan nauttimaan näkymästä, kun sen ääreltä en vain halunnut liikkua pois.
Kehotin lenkkiseuraani pysähtymään tämän tästä, kun maisemat kaunistuivat ja löytyi kiinnostavia näkymiä. Tässä taktiikassa on vielä hieman hiomista. Myönnettäköön että lenkillä on helpompi keskittyä liikkumiseen ja valokuvausretkellä taas rauhalliseen kuvien ottamiseen. En vain malta olla nappaamatta kameraa mukaani, kun tiedän liikkuvani otolliseen aikaan tällaisissa puitteissa. Lenkin (ja valokuviaamisen) optimoinnin kantilta jätin kameran roikkumaan kaulaan, jotta sain räpsittyä kuvia ilman että jouduttiin pitämään valtavan pitkiä taukoja, enkä halunnut jäädyttää seuraani.
Koska vasta muutama viikko taaksepäin sain valmiiksi sen itselleni suurimman opiskeluprojektin (gradun) so far, aikaa sopivien kuvausretkien järjestämiselle ei liiemmin ole ollut. Aika on kulunut pääasiallisesti muuhun kuin ulkoilmaelämän edistämiseen. Tämä korjaantunee kuitenkin nopeasti lähitulevaisuudessa, kun erinäisiä elämyksiä on taas helpompi järjestää.
Lauttasaaren ja Vattuniemen länsipuolella, Hevosenkengänlahdella näkymä oli hieman hempeämpi auringon jo laskettua. Hevosenkengänlahden maisema oli kuitenkin vähintään yhtä upea kuin auringonlasku Lauttasaaren yllä, neljän purjelautailijan nauttiessa syysmyrskyn tuulista. Joku päivä haluan kokeilla tuotakin lajia. Joko merellä tai hangilla. Vauhdikkaan ja kiehtovan näköistä touhua.
Illan kruunasi hieno näkymä Särkiniemen puistosta merelle päin… Jos syysmysrkyt ovat tätä, niin nautin näistä tummanpuhuvista ja pauhaavista illoista mielelläni. Kyllä tänne etelään tosin kovasti luntakin jo myös odotellaan.
Related Posts
22.9.2018
Maastopyöräretkellä Hossan kansallispuistossa – helppoja polkuja, upeita kangasmetsiä ja hiekkarantoja, sekä toinen toistaan nätimpiä laavuja
Kaiken valokuvailun, kuvausretkeilyn ja kuvien käsittelyn jälkeen on kiva tehdä…
10.10.2017
Vaellus- ja retkeilykuulumisia
Kevät ja kesä. Nämä vuodenajat menivät vauhdilla ja melkoisella myllerryksellä.…
Auringonlasku on kaunis kaupungissakin 🙂