Pohjoisen tunturiunelmaa soolovaeltaen Hetta-Pallas-reitillä

Kaupunkilaisena tuntuu joskus siltä että jämähdän liiankin helposti kaupunkiin ja arkirutiineihin. Luonnon helmaan lähteminen täältä vaatii joskus erillistä panostusta. Mieli tekee merkittävästi enemmän poluille juoksemaan, mutta kotiovelta on tarjolla vain asvalttia. Onnekseni oma boksi, jossa käyn epäsäännöllisen säännöllisesti retkien välissä harrastamassa CrossFitiä, on betonielementtien välissä paras juuri sellaisena kuin se on. Sinne on aina helppo lähteä. Mutta jos haluaa jonnekin luonnon helmaan, retkeilemään tai vaeltamaan, saa lähtemistä suunnitella vähän enemmän. Etenkin jos liikkuminen on julkisen liikenteen tai kimppakyytien varassa.

Takataskussa on nykyisellään jo monta helposti saavutettavaa ulkoilukohdella ja vaihtoehtoja tekemiselle, jos mieli haikailee helposti luonnon helmaan. Useampaan lähistöllä olevaan kansallispuistoon pääsee julkisilla kulkuneuvoilla Helsingistäkin ja löytyy täältä urbaanin miljöön keskeltä myös valtavan hienoja maisemia ja kaunista luontoa jonne tehdä lyhyempiä polkasuja. Käyn monesti suunnistamassa pääkaupunkiseudulla ja välillä myös juoksemassa kaupungin lähistön poluilla. Onnekseni kaupungista löytyy keskuspuistoa, mäkiä, metsää ja merta, jossa lepuuttaa mieltä, kun kerrostalot kiristävät otsaa. Kesäisin käyn myös melomassa Helsingin edustan saaristossa.

Viikossa Helsingistä pohjoisen tuntureille, 5 yön vaellus ja takaisin

Jos Helsingistä kuitenkin haluaa lähteä kauemmas vaeltamaan ilman autoa, löytyy vaeltajalle myös helposti saavutettavia kohteita pohjoisestakin. Yksi näistä vaihtoehdoista on 55 km mittainen Hetta-Pallas-vaellusreitti, jonka itse kävin vaeltamassa toissa viikolla. Reitin pohjoispää on Enontekiön kylässä, Hetan kirkonkylässä ja tarkemmin vielä Ounasjärven rannalla. Reitti kulkee Ounas- ja Pallastuntureiden halki, Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa aina Pallaksen luontotuvalle asti. Pidempää vaellusta haikaileva voi jatkaa matkaansa jopa Ylläkselle asti.

Olen tehnyt joitakin erämaavaelluksia jo hyvässä porukassa. Muutaman viikon takaisella vaelluksellani halusinkin päästä vaeltamaan yksin ja nimenomaan kerätä enemmän kokemusta yksinretkeilystä tuntureilla, jotta olen tulevaisuudessa varmempi kulkemaan jopa itsekseni myös erämaassa polkujen ulkopuolella. Taannoisella Kolin kolmen yön sooloretkelläni en saanut ihan täysin vielä tästä tunnelmasta kiinni, joten nyt odotin tuntureilta sitäkin enemmän. Hetta-Pallas-välin 55 km pitkä reitti tuntui sopivalta ja selkeältä vaihtoehdolta ensimmäiselle yksinvaellukselleni tuntureilla.

Matkoineen viikon mittainen reissu halki Suomen oli monin tavoin elämys, joka pääsi tälläkin kertaa yllättämään iloisesti. Viikkoon sain siis sisällytettyä matkat julkisilla Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin Helsinkiin, sekä tietysti bussit välillä Rovaniemi-Hetta, sekä Jerisjärvi-Rovaniemi.

Lähdin yöjunalla Helsingistä torstai-iltana ja myöhemmin perjantaina viiden aikaan aloitin rauhallisen vaellukseni. Olin perillä Pallaksen luontokeskuksella tiistaina iltapäivällä ja keskiviikkona suuntasin nokan taas kohti Rovaniemeä ja Helsinkiä päin lähtevään yöjunaan. Torstai-aamuna heräsin vielä vaellustunnelmista junan yövaunusta klo 07.00 ja jo klo 09:00 olin takaisin toimistolla työpalaverissa.

Matkaan sisältyi 4 yötä telttaillen maastossa vaellusreitin varrella ja vielä viidennenkin yön nukuin teltassa Pallaskeron juurella, poistuttuani reitiltä Pallaksen luontokeskuksen lähistöllä.

Olin todella innoissani lähdöstä syysvaellukselle pohjoiseen. Eniten siksi, että taas astuin askeleen eteenpäin retkeilijänä, matkatessani itsekseni tuntureille ja niiden halki. Se vapaus ja se riemun tunne, kun saatoin yksin kulkea lähes viikon ulkona sykähdyttävän kauniissa luonnossa oli kaikin puolin sanoinkuvaamatonta.

Mikäli haluat tietää enemmän siitä, miten minä toteutin vaellukseni Hetta-Pallas-reitillä, niin voit ilomielin lähettää kommenttisi ja kysymyksesi blogiin tämän kirjoituksen jälkeen tai laittaa minulle viestiä blogini Facebook-sivulla. 🙂