Tule jo talvi - olen valmis

Varoitan. Tämä ei ole se kirjoitus, jossa on paljon kauniita talvisia maisemakuvia. Näissä kuvissa näet marraskuun hämärää pahimmillaan.

Tämä on se kirjoitus, joka saa sinut kuitenkin janoamaan valtavasti enemmän ja ostamaan sen lipun pohjoiseen sinun elämystesi äärelle.

Minä olen levoton. Olen aina ollut. Herään aamulla, otan kännykän käteeni ja katson mitä maailmalle kuuluu. Mietin että ei pitäisi. Illalla laitan kännykän latautumaan olohuoneen puolelle ja pysyn sitä erossa pitkään, ajattelen. Levoton ulkomaailma on aina houkutuksen päässä siellä missä minä kuljen.

Katson peilikuvaani kylpyhuoneessa. Olen hieman uninen vielä ja herätessänikin jo hieman levoton. Kiire valtaa usein mielen heti kun avaan silmät. Koitan järjestää päässäni kaikki oravanpyörää juoksevat ajatukset, odotukset, toteuttamista odottavat tehtävät ja tulevan hälinän. Juon kupin aamukahvia, toisen otan kestomukissa mukaan työmatkalle. Aamumetrossa keskityn siihen ohikiitävään hetkeen kun voin olla ihan täysin paikallani eikä minun tarvitse kiiruhtaa. Metrosta ulos noustessani koitan taas sivuuttaa vieressäni levottomina kiirehtimään vilistävät ihmiset.

Metrossa tuijotan syvästi kaipaillen ulos voimistuvaan valoon. Vielä toistaiseksi aurinko heijastaa himmeästi valoa punaisena hehkuviin pilviin, ennen talven lähestyvää pimeyttä. Imen itseeni lyhyen hetken merimaisemaa, ennen kuin katoan kaupungin uumeniin. Kävelen levottoman keskustan halki töihin. Työstäni pidän kovin, mutta silti huomaan miettiväni välillä että näitä kiiruhtavia aamuja minulla on edessä vielä riittämiin. Työpäivän jälkeen kannustan itseni liikkumaan tai tulen kotiin ja teen kotihommia. Iltasella ennen nukkumaan menoa tyynnytän rauhatonta mieltäni ja toivun arjen hälinästä milloin minkälaisin keinoin. Seuraavan työpäivän metromatka pyörii jo mielessä.

Tunnen välillä olevani pienessä ristiriidassa. Pidän haasteita tarjoavasta työstäni paljon ja työssäni pääsen ratkaisemaan monenlaisia ongelmia, jopa luomaan uutta. Viihdyn kaupungissa, jossa ovat ystäväni ja läheiseni. En täältä tavallaan halua pois. Monesti kehitämme ystävieni kanssa mukavaa tekemistä ja aina on henkilö lähellä, jonka voi houkutella mukaan polkujuoksukaveriksi tai saunaseuraksi. Ihmisten parissa viihtyvä levoton sielu voi kaupungissa valita mitä milloinkin tekee ja arjen hälinä unohtuu hieman helpommin hyvässä seurassa.

Vapaa-aikanani hakeudun enää hyvin harvoin kaupunkiin, vaan viihdyn paremmin naapurustossa, ystävien kanssa, omalla crossfit-salillani, lähiluonnossa tai ihan vaan kotosalla. Pyrin tekemään asioita, jotka eivät ainakaan kasvata levottomuuttani, vaikken sitä aina kykene taltuttamaan.

Levottomuuteni kumpuaa syvältä ja se huutaa eletyltä tuntuvan elämän perään.

Eilen auringonlaskun aikaan kävin ensimmäistä kertaa juoksemassa vielä melko uuden naapurustoni lähistöllä olevan Vuosaaren täyttömäen maastoissa. Odotin kauaskantoisia maisemia ja niitä tavallaan sainkin. Ympäristö oli kaikin puolin syksyisen karu. Maisema ei yhtään vähentänyt kaipuutani suunnitella uusia seikkailuja.

Minä kaipaan suunnattomasti elämyksiä. Välillä kaipaan niitä niin paljon, etten malta millään pysyä paikoillani. Arjessa voin todella vilpittömästi haluta olla juuri tässä, mutta silti mieleni on jossakin muualla. Kaipaan naurua ja iloa. Kaipaan välittömyyttä ja riisuttua kauneutta. Janoan täysin hetkessä olemista ja kaiken muun unohtamista.

Näinä päivinä ajattelen paljon tulevaa talvea, jossa mieleni jo on. Jouluna lähdemme lyhyelle hiihtovaellukselle Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Kuljemme erämaassa taas uusien tuntureiden juurella ja nautimme hiljaisesta luonnosta. Viihdymme iltaisin kynttilän valossa ja keskitymme hyvin yksinkertaisiin asioihin. Rauhallista mieltä ei tarvitse maanitella esiin, se on jo löytänyt kotinsa tästä äärettömyyttä henkivästä ja tyynestä maisemasta.

Tulevalla reissulla yövymme erämökeissä, on kuitenkin sydäntalvi ja pohjoisen kaamos kattaa maan hämäryydellään ja kuulaan sinisinä hohtavina hankina. Valmistaudun samalla henkisesti tulevan talven vaelluksiin. Suunnittelen S:n ja ystävieni kanssa pitkää ahkiovaellusta telttamajoituksella kevättalvella 2018. Sitä ennen teemme yhdessä muiden retkien ohella myös viikonlopun mittaisen harjoitusvaelluksen vaellusporukallamme. Näitä elämyksiä varten minä hengitän ja elän joka solullani.