Kaksi viikkoa sitten kävin melontaretkellä Mäntyharjulla. Retki vei minut kauas kaupungista ja pk-seudusta, jossa olen nyt viettänyt useamman viikon kesäajasta, sen jälkeen kun sain valokuvausopintoni päätökseen Kuusamo-opistolla.
Vuosi Kuusamossa oli mitä parhain ja antoi valtavan paljon virtaa tuleville vuosille. Valokuvaamisen tekniikasta opin vuoden aikana hurjasti ja kehityin kuvaajana. Sainhan minä kokonaisen vuoden ajan syventyä siihen, mistä nautin kaikista eniten, eli valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, sekä tarinoiden ja ilmiöiden kertomiseen niin kuvallisesti, kuin sanallisestikin.
Vuoden aikana tutustuin pohjoiseen elämäntapaan ja löysin tieni sinne minne halusinkin, pois kaupungista ja lähelle luontoa sekä sellaiseen arjen tyyneyteen, jota ymmärtää hyvin toinen pohjoisessa tai maaseudulla asunyt henkilö. Siinä on taikaa! Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin ja alueen yrittäjiinkin, asia joka oli minulle haave jo Kuusamoon lähtiessä.
Valokuvausvuoden päättymisen jälkeen unelmani tulevasta on ollut selkeä, mutta suunnitelma sen toteutumiselle on ollut avoin. Olen viettänyt viikkoja kaupungissa lomaillen ansaitusti ja toteuttaen itselleni mielekästä kirjoitusprojektia, samalla tiedostaen, että luovuuteni kukkii selkeästi voimakkaammin siellä, missä voin olla kauempana hälinästä, moninkertaisista virikkeistä ja kaupungin pauhusta.
Siispä haen nyt töitä ja suunnittelen tietäni, joka mahdollistaisi olemisen ja asumisenkin työn vuoksi pohjoisemmilla leveysasteilla.
Haaveilen palaavani siihen fyysiseen Kuusamoon, suloisen pieneen mutta kokoisekseen hyvin vilkkaaseen kaupunkiin, johon ihastuin täysin menneen vuoden aikana.
Toisaalta suunnittelen tietäni myös laajemmin, sillä kenties tuleva työni sijaitseekin jossakin muualla. Määränpäänäni on siis se henkinen Kuusamoni – joka voi sijaita jossakin muualla pohjoisessa ja pk-seudun ulkopuolella, kenties kauniilla maaseudulla, pienissä kylissä tai uusissa kaupungeissa – ollen symboli tyynelle mielelle ja kirkkaille ajatuksille, arjen riemulle ja riemastuttavalle luonnonläheisyydelle, jota Kuusamo minulle on vuoden aikana antanut.
Tiedän, että kuvan lailla, jalat kanootin laidalla ei voi meloa. Mutta näin minä nyt seilaan. Hivenen tyrskyisämmässä aallokossa, välillä pysähtyen paikalleen ja rakentaen innokkaasti uusia suunnitelmia – mitä seuraavaksi!
En osaa istua paikallani pidellen jalkojani kanootin laidalla pitkään, vaan etsin haasteita ja kiinnostavaa työtä. Uskon nimittäin, että minulla on valtavan paljon annettavaa. Enää en ole sidottu löytämään työtä vain pk-seudulta, vaan olenkin aktiivisen avoin mahdollisuuksille ympäri Suomen. Olen myös valmis matkustamaan, jos työ sitä edellyttää tai sen mahdollistaa.
Tulevaisuuteni on tällä hetkellä vielä avoin, mutta jos sinä tiedät henkilön tai yrityksen joka tarvitsee tekijää, niin ole rohkeasti yhteydessä. Vilkaise samalla uusi työnhakuun keskittyvä profiilisivuni www.keacreutz.com ja vinkkaa eteenpäin CV:ni.
Ehkäpä verkostosi etsimä tekijä olen minä!
Related Posts
9.11.2019
Usko unelmiisi ja saatat hyvinkin nähdä niiden toteutuvan
Miltä tuntuu muutto pohjoiseen, uuteen ympäristöön tutusta ja turvallisesta?…
14.2.2019
Kuka voisi kellot seisauttaa?
Tiedättekö niitä muutamia aivan yllättäen käynnistyviä ajanjaksoja elämässä,…
8.9.2018
”Saisinpa tilaisuuden elää pohjoisen vuodenkierron” – Vuosi Kuusamossa ja kuinka tänne päädyinkään
Aiemmin tämän vuoden aikana lausuin varoen ja hiljaa itsekseni ilmaan sanat,…