Vuonna 2013 aloitin ensimmäisen vaellukseni Saariselän erämaahan, ja siitä kasvoi lukuisia elämyksiä ja niiden kautta monia tarinoita. Tällä tiellä olen edelleen.

Tuosta syttyneestä kipinästä syntyi valtavasti uusia ideoita ja lukemattomia retkiä sekä pitempiäkin vaelluksia. Kaikki nämä retket synnyttivät ystävyyksiä ja joistakin niistä tuli myös hyvin rakkaita. Kehittyi taitoja ja niiden kautta uutta osaamista. Olen saanut paljon, vaikka joskus päätynyt antamaan itsestänikin myös vähän enemmän kuin olin aluksi ajatellut. Hyvässä mielessä. Voin vihdoinkin sanoa löytäneeni matkalla intohimoni lähteen.

Se ensimmäinen vaellus synnytti naurua, joka kaikuu minussa vieläkin.

Ensimmäisten vaellusten ja lukuisten retkieni jälkeen päätin aloittaa blogin, johon voisin jakaa kuvia ja tarinoita matkoiltani. Niitä alkoi olemaan niin valtavasti, että halusin jakaa matkaani rikkaalla tapaa myös läheisilleni. Tämä matka on ollut todella antoisa, mutta haastanut myös monipuolisesti tavoilla, jotka ovat omalta osaltaan muovanneet tarinaa.

Blogiani kirjoitin vuosikaudet Kean Retki nimellä. Sivusto löysi alkutaipaleiden jälkeen syksyllä 2018 itselleen uuden kodin ja elää tarinaa nyt Kotimatkalla – Kean Retki -retkiblogin nimellä. Kean Retki oli oma matkani kaupungista Kuusamoon ja kuka tietää minne tästä seuraavaksi.

Sivustollani kerron valokuvien ja tarinoiden kautta oivalluksista, elämyksistä, retkistä ja vaelluksistani Koillismaan sekä muun Suomen hienossa luonnossa.

Kaikki on osa matkaa, joka jatkuu edelleen: matkaa kohti kotia itsessäni ja matkaa kohti luontoa. Jonakin päivänä se koti on ehkä jotakin vielä suurempaa.

---

Koti on minulle tärkeä asia ja matkusteltuani ympäri Suomea, koen onnekseni tänä päivänä, että koti voi olla monessa paikkaa. Jokaisella retkellä ja jokaisella vaelluksella, se on taas juuri siinä hetkessä ja paikassa missä minäkin olen. Koti on läheisteni ja ystävieni luona yhdessä eletyissä hetkissä, jaetuissa iloissa ja elämyksissä, mutta myös haasteissa ja vatsamäissäkin.

Kaupunkiin palattuani tiedän aina kuljettujen askeleiden verran paremmin kuka olen, vaikka matka jatkuu yhtä lailla. Hienoa tästä tekee se, että tiedän matkan antavan paljon, tästä eteenpäinkin. Siihen hamaan tappiin asti.

Olen jatkuvasti perillä, mutta silti taitan matkaa kohti haaveitani ja henkistä kotiani, päivä kerrallaan.

Kaupunkilaisneito löysi luontonsa kyllä jo. Mutta se varsinainen kotimatka, se on vasta alussa.